... alkoi viime viikonloppuna, kun bongasin uudesta Käsityölehdestä houkuttelevan mallin (minkä, jääköön arvailtavaksi toistaiseksi). Päätin, että otan ja puran sen aiemmin mainitsemani paksun palmikkoneuleen kokonaan, tilaan vähän väriä ja...

Siis. Yläasteella luonnonvalkoisesta seiskaveikasta neulottu villatakki, joka oli liian paksu ja leveä pidettäväksi, sai lopullisen tuomionsa. Aiemminhan olin tästä jo vähän purkanut, koolannut, ja tehnyt myssyn ja sukat. Jäljellä oli nämä kappaleet:

Eli takakappale, toinen hiha ja etukappale. Tämän kaavailemani työn ohjeessa sanottiin tarvittavan 600 g lankaa, mutta mulla ei ole sellaista vaakaa, millä lankoja voisin punnita. (Joulupukkii..?) Päätin kuitenkin purkaa nämä, punnita kaupassa ja ostaa lisää sen verran kuin tarvii. Jos kerran värjään langan, niin eihän sillä ole niin väliä vaikka valkean sävy ei ihan sama olisikaan.

Halusin sellaista lankaa, mistä tulisi edes jonkinlaista raitaa. Päätin tehdä langasta siis kohtalaisen ison vyyhden.

Siinä sitä mennään. Paitsi ettei menty kauan. Kävi nimittäin niin, että lankavyyhti alkoi vetää tuoleja lähemmäs toisiaan. Jouduin loppujen lopuksi irrottamaan vyyhden alun, pönkkäämään tuolit kahdella pahvilaatikolla tarpeeksi kauas toisistaan ja aloittamaan uudestaan. Sitten sujui jo paremmin - kunnes tuolit alkoivat kallistua toisiaan kohti. Mulla oli näköjään oppimista tässä hommassa. Sain koko lankamäärän kieputettua yhdeksi vyyhdeksi, vaikka tuoleja jouduinkin pönkkämään loppuvaiheessa muilla tuoleilla.

Valmis vyyhti. Hassu minkälaista säkkärää purettu lanka on noin löysänä. Kuva on kyllä ala-arvoinen, mutta niin on monet muutkin meikäläisen blogikuvista... Tuossa on muuten sen villatakkilangan lisäksi mukana pieni kerä luonnonvalkoista, sinitäplikästä seiskaveikkaa, jotain purkulankaa sekin. Päätin ottaa sen varmuuden vuoksi mukaan värjäykseen, jos vaikka oikein tiukille menee langan riittävyys.

Laitoin heti samantien eli silloin lauantaiyönä tilauksen väreistä menemään - kymmenen pussia Kool Aidia, grape-"makua". Grapesta tulee sellaista luumunväristä suunnilleen, ja se on noista mehuväreistä melkein ainoa, joka istuu meikäläisen garderobiin. Tässähän nyt paljastusta pukkaa, että itselleni jotakin teen...

Punnitsin langan kaupassa, ja se painoi hyvän matkaa yli 600 g, joten kaipa se sitten riittää. Toivottavasti.

Kyllä voi päivät madella, kun jotakin odottaa. Tänään, keskiviikkona, jo kerkesin pettyä, kun postilaatikossa oli vain lehtiä - ennen kuin tajusin että se olikin vasta mainospinkka eikä vielä oikea posti mikä oli tullut. Ja tulihan se värikirje sieltä vihdoin.

Värjäämään värjäämään heti samantien sännätään!

Vyyhtihän oli iso, eikä se värjättävä alue tosiaankaan mahtunut kerralla kattilaani. Lilluttelin siis pikku mutkaa kerrallaan, ja lisäsin aina yhden pussin väriä kerrallaan. Noin ison lankamäärän värjääminen kerralla ei ollut oikeastaan mitenkään hauskaa, vähän hankalaa vain.

Lopputulos roikkuu kuivumassa.

Onhan se läikikäs. Mutta enpähän ihan aikuisten oikeasti edes kuvitellut saavani aikaan tasaista väriä näin paksuun vyyhteen, kun en sitä ole saanut ohuempiinkaan. Se läikikkyys suorastaan kuuluu asiaan...

Nyt mä käyn vähän väliä pesuhuoneessa tervehtimässä tuota roikkuvaa nuottaa, että eikö se jo olis kuiva. No ei se ole ennen huomista ainakaan. X) Se vaan on niin kiehtova - haluaisin jo päästä kerimään sitä. <3