Olipa mukava päivä kun pääsin pitkästä aikaa Toppilaan tonkimaan. Siis kierrätyskeskukseen. Enkä vain penkomaan, vaan vein sinne myös kassillisen tarpeettomia vaatteita - ottavat taas vastaan nimittäin. :) Kassillinen sieltä kyllä sitten tuli takaisinpäinkin... XD Koko huvista pulitin peräti 60 senttiä hintaa.

Ja tällaisia "kankaita" löysin:

Siinä on neuloksia ja kudottuja kankaita, pienempää ja isompaa rättiä. Ehkä suurin aarre on tuo vasemman alakulman mustapohjainen trikoo, yksinkertaisen T-paitamekon muodossa. Todella siistiä ja ihanalaatuista, ja erittäin hyödynnettävässä muodossa vielä. Pitääköhän siitäkin joku paita väsätä...

Vasemman yläkulman pandaflanelli on sellainen jolle on selvät sävelet tiedossa: vaippa siitä pitää tehdä. Kenelle, ei ole ihan tiedossa vielä. :D Mutta vaipaksi se haluaa, eiköhän käyttäjä jostain löydy.

Vaaleansininen on ihan sellainen perushyvä trikoo, josta ajattelin esikoiselle jonkinlaiset caprit tmv pyöräyttää. Sekin on vielä tällähetkellä (aikuisen kokoinen) mekko, joten siitä pitäisi saada leikattua pikkutytön lahkeita...

Kiiltävä violetti juttu on 140-senttinen pyjamapaita, johon Linnea ihastui yltäpäältä. Mietin ensin, mitä muuta kuin yövaatetta siitä voisin tehdä, koska itse en suostuisi nukkumaan synteettiseen satiiniin kääriytyneenä. Linneaa ei tuntunut kuitenkaan haittaavan - tuossa se illalla talsi onnellisena liian iso paita päällä. Ilmeisesti mun täytyy kaivaa jostain pienemmän pyjamapaidan kaava ja muokata tuota vaan kapeammaksi ja lyhythihaisemmaksi, että tyttö saa paitansa käyttöön. Nyt kun muistelen, niin eipä muakaan tainnut lapsuudessa ja nuoruudessa keinokuidut häiritä niin kuin nyt.

Lapset nukkuu, pimeys vain tihenee. Eikun hommiin.