... tämä bloggaaminen. Heti kun olin saanut sen edellisen valitusvirteni kirjoitettua, ja kuvan kangaskasasta liitettyä postaukseen, niin a vot - tuli sellainen olo. Nimittäin sellainen, että sormia alkoi syyhyttää ja inspiraatio, se kadoksissa ollut, tulvahti päälle ettei mitään rajaa. Kerrankin myöhäisestä vuorokaudenajasta oli enemmän hyötyä kuin harmia - lievän väsymyksen kourissa sitä on sopivalla tavalla luova ja hullu, ettei pelkää tarttua ideaan. Nyt sitä oikeasti tarvittiin, sitä hulluutta!

Ja se idea - se tuli ihan vaan siitä kun ladoin niitä potentiaalisia mekkokankaita tuohon lattialle kuvan ottamista varten. Siinä ne olivat vierekkäin, tämä minun vanha, pieneksi jäänyt kesäpaita

sekä vanha valkoinen lakana hienoine käsinvirkattuine pitseineen. Tuosta paidasta voisi kertoa ihan oman tarinansa... se on ollut ennen äidilläni, ja toivottavasti äitimuori ei nyt närkästy että otin ja leikkelin sen. Tarkoitus oli sentään hyvä.

Ja ehkä lopputuloskin. :)

Siinä Linnean juhlamekko. Mitä tuosta nyt sanoisi. Muuta kuin että mekko on sopiva ja ihana, ja sitä oli todella hauska tehdä, vieläpä. Vanha paksu lakanakangas oli aivan ihana materiaali käsitellä. Kaavana tuossa käytin jossain Ottobren numerossa ollutta "Kierrätysmekon" kaavaa - tosin vain yläosan osalta. (Ja siihenkin lisäsin olalle yhteensä 2 cm, koska alkuperäisellä kaavalla olisi tullut liian ahtaa kädentiet.) Mekon helman leikkasin koko lakanan leveydeltä, ihan suoran palan vain. Ja jännitin vähän, että tuleeko siitä tarpeeksi leveä edes. Tulihan siitä. Taskun laitoin, ettei olisi niin yksitoikkoisen valkea helma. Vanhassa puserossa oli pääntiessä punaista polvekenauhaa solmimisnauhoina, ja siitä sain somistusta mekon etumukseen ja taskun suuhun.

Taakse laitoin napit silmuineen, enkä vetoketjua kuten kaavan ohjeessa. Napitkin on jostain vanhasta vaatteesta peräisin. Ja tosiaan tuota kaunista kirjailtua kangasta riitti taaksekin laittaa. :) Yläosan vuoritin samalla lakanakankaalla mitä helma on.

Helman hienosta pitsistä en valitettavasti saanut otettua kunnollista lähikuvaa. En edes muista mistä tuo lakana meille on tullut, enkä siis tiedä, kuka pitsin on virkannut.

Hassua, jos emme olisi toissapäivänä vaihtaneet esikoiselle isompaa sänkyä, en olisi edes törmännyt tuohon lakanaan kaapissa ja todennut sitä liian pieneksi siihen uuteen sänkyyn. En olisi tehnyt tuota mekkoa - olisinkohan tehnyt jonkun erilaisen kuitenkin? Jossittelu on hauskaa mutta joskus vähän pelottavaakin.