http://pilvikuu.blogspot.com/

Jos ei tule hyvä niin tuun takasin! :D

Mattokuvia siis. Oikeastaanhan nämä samat tekeleet on jo näytetty, joten jos haukotuttaa, poistu ihmeessä huomaamattomasti paikalta.

Keittiön uusi matto. Meinasin ottaa sen heti käyttöön ja luutusin oikein lattiankin sen kunniaksi, mutta väritys olikin niin heleänvihreä, että päätin säästää tämän keväämmäksi.

Mallikerrasta lähikuva, eli mustista raidoista beigeen raitaan. Nostalgiaa tässä matossa edustaa tummanvihreä raita, joka on tehty omasta vanhasta, lukioaikaisesta lempipuserosta. Musta(nkirjava)t raidat ovat kankaasta jonka dyykkasin edellisen asuinpaikan pesutuvan roskiksesta. Ja niin edelleen.

Tämän viimekesäisen pätkämatonkin kuvasin nyt samalla keittiössä, sillä tälle ei toistaiseksi ole omaa paikkaa. Eteiseen kävisi kokonsa puolesta, mutta en raski sinne laittaa ainakaan vielä. Sen verran vaalea on... Tämä olis niin nätti jossain makuuhuoneessa, mutta ei ole niissä näin isoa lattiapaikkaa missään. :(

Viimeisin tuotos, eli kahden päivän ex tempore -mattoni sai loistavan kodin tästä alapuoleltani, eli olohuoneesta tietokonepöydän edestä. Musta, sininen ja valkoinen eivät voisi paremmin tähän paikkaan sointua ja pituuskin on justiin. :)

Nyt muuten korpeaa ja suuresti, kun kuvat näkyvät tässä vain noin pieninä ja raidat aiheuttavat sitten tuollaista hässäkkää ainakin omalla näytölläni. Ei kyllä tee oikeutta varsinkaan tälle viimeiselle matolle. >:(

joissa kasvaa pikkukenguruita

joilla on pienet pikkukengurutaskut

joissa ei vielä kasva pikkukenguruita.

Mutta jonakin aamuna noin seitsemältä

on maailma uusi ja näyttää tältä:

Pikkukenguruilla on isot mahataskut

joissa kasvaa pikkukenguruita

jotka taskujen raoista katsoa tapittavat

kun isoäitikengurut

taskunsa napittavat

ja sanovat STOP!

ja loikkivat hop

hopoti hop!

Ei maailma tähän lopu, lopoti lop!

Ei tuosta Kunnaksen Kirsin runosta kuitenkaan, vaan lähinnä kai Nalle Puhin Kengusta ja tyttöjen pehmokengusta tuli mulle idea, että haluan tehdä kengurupuserot tytöille. Että voisivat niitä taskujaan leikeissä johonkin käyttää, kuvittelin että olis hauskaa se.

Ja tänään, kaksi viikkoa myöhemmin, ovat kenguruvaatteet valmiit ja näyttävät tältä:

Kuva on lennossa otettu ja niin epäedustava, että katsotaan vähän toisestatakin vinkkelistä:

Kaavana näissä oli oloasun kaavat Uusi nainen -lehdestä vuodelta 1981. :) Aavan pusero on kokoa 90 ja Linnean puku 105. Pienemmän puseron tein ensin, testiksi, ja käytin siihen yhden vanhan ja levahtaneen nuorisokokoisen collegen. Sen kangas riitti aikalailla juuri ja juuri, sillä se oli tosi lyhyt ja siksi "lihoiksi" joutunutkin... Laitoin siitä nurjan, harjatun puolen päälle, mistä tuli kivan turkkimainen efekti. Vanhasta puserosta käytin myös resorit hihoihin ja helmaan - kaulusresorin jouduin leikkaamaan eri trikoosta, ja niinpä tuo nyt näyttää vähän kuin kengurulla olis kaulapanta...Vaalea etumus on luomupuuvillaista velouria, jota ostin joskus vaippaompeluksiin. Taskukappale on ylälaidastaan leikattu vähän leveämmäksi kuin miehusta muuten, ja sen reunassa on framilon-nauhaa kujassa.

Koska Aavan puserosta tuli kiva ja sopiva, uskalsin ottaa ja tilata Myllymuksuilta kerrassaan uutta ruskeaa velouria Linnean pukua varten. Tein sille housutkin sitten - Aavallekin olisi saanut samasta palasta vielä, mutta kun se nyt on eriä kuitenkin kuin tuo pusero, niin en sitten viitsinyt. Aavalla on housuja muutenkin tarpeeksi. Tuota housunkaavaa olen jo aiemmin käyttänyt collegehousuihin, ja tulen varmaan vielä jatkossakin käyttämään, koska tykkään siitä. Noihin ruskeisiin nyt lisäsin vielä vähän leveyttä lahkeisiin - alkuperäisessä kaavassa lahkeet on jokseenkin suorat. (Jos kuvassa housut näyttävät vähän nuhjuisilta niin se johtuu siitä että ne ovat yhden muskarireissun verran ehtineet olla jo jalassa.)

Tytöt kyllä ihan innostui noista taskupuseroistaan. Tajusin vaan kaksi asiaa: Ensinnäkin jos kenguruleikki oikein yltyy pomppivaiseksi, muksuilla tulee sisätiloissa äkkiä kuuma tuollaisissa kohtuu paksuissa puseroissa. Ja toiseksi tuo tasku jonkun verran rumasti lörpöttää framilonista huolimatta. Jos haluais timmimmän taskun, niin paidan kannattais varmaan olla melko tyköistuva. Noh, Linnean puserossa tuntui olevan kasvunvaraa sekä ympäryksessä että hihoissa, joten se meneekin varmaan pitempään, ja lörpötyskin voi siinä lievetä sitä mukaa kun tyttö enemmän ja enemmän puseroa täyttää.

Työn jälkihän ei kestä lähempää tarkastelua sitten ollenkaan, mutta ei sillä niin väliä tämmöisessä.

Tässä vielä näkyy se mitä tuohon peittoon aiemmin sain aikaiseksi:

Tuohon täytyy ehdottomasti ensi tilassa lisätä pieni hiekkatie, jota pitkin päätieltä pääsee lammen rantaan. Pitäähän mummolasta päästä käymään uimassakin. :)

Tämä alusta mahtaa olla sellainen ikuisuusprojekti, jonka voi sitten valmiina lahjoittaa jommalle kummalle tytölle ylioppilaslahjaksi. XD Lastenlasten leikkeihin kukaties?

Tuollaiset sain valmistumaan tänään, itselleni. Tehty kolmesta miesten paidasta (oikeastaan kahdesta ja puolesta, sillä liilasta paidasta osan olin muinoin käyttänyt tilkkutöihin). Housut ovat takaa erilaiset kuin edestä, mutta enpä nyt sitten jaksanut kahta eri kuvaa ottaa, laiska... Idea on Käsityölehden numerosta 6-7/2008 ja kaava numerosta 11-12/2001.

Kaksi viikkoa sain tuhertumaan noiden kanssa - en sentään kuitenkaan yhtäjaksoisesti työskennellen. :P Paitojen esikäsittely ja lahkeiden kokoaminen paloista vei suurimman osan ajasta - itse housuiksi ompelussa ei mennyt tietenkään kuin hujaus. Tikkasin nuo lukuisat yhdyssaumat litteiksi, ja se kannatti, sillä päällä ei kyllä yhtään tunne, että housut on paloista koottu. Muutenkin tuli tosi mukavat housut ja yllättävän lämpöiset. Voisin haluta tämmöisiä lisää jos mulla olis tarvetta uusille unihousuille..

Sitähän tuli kuusi kerää, eli varmaankin á 100g, ja seitsemäs pienempi kerä on sitten se täplikäs lanka. Lippulappuset on numeroita varten: numeroin kerät kerimisjärjestyksessä, jotta tiedän neuloa ne samaan järjestykseen, niin ei sitten kuvio mene sekaisin...

Ja kuviosta puheenolleen, aika jännittävältä näyttää:

Tuo värisävy on kyllä ihan rehellinen violetti, eikä mikään luumu niinkuin uumoilin. Mutta violettiahan se olla pitääkin, tänä syksynä.

Tämä on niin huippua. :D Miten maltan mennä nukkumaan?

Siis. Yläasteella luonnonvalkoisesta seiskaveikasta neulottu villatakki, joka oli liian paksu ja leveä pidettäväksi, sai lopullisen tuomionsa. Aiemminhan olin tästä jo vähän purkanut, koolannut, ja tehnyt myssyn ja sukat. Jäljellä oli nämä kappaleet:

Eli takakappale, toinen hiha ja etukappale. Tämän kaavailemani työn ohjeessa sanottiin tarvittavan 600 g lankaa, mutta mulla ei ole sellaista vaakaa, millä lankoja voisin punnita. (Joulupukkii..?) Päätin kuitenkin purkaa nämä, punnita kaupassa ja ostaa lisää sen verran kuin tarvii. Jos kerran värjään langan, niin eihän sillä ole niin väliä vaikka valkean sävy ei ihan sama olisikaan.

Halusin sellaista lankaa, mistä tulisi edes jonkinlaista raitaa. Päätin tehdä langasta siis kohtalaisen ison vyyhden.

Siinä sitä mennään. Paitsi ettei menty kauan. Kävi nimittäin niin, että lankavyyhti alkoi vetää tuoleja lähemmäs toisiaan. Jouduin loppujen lopuksi irrottamaan vyyhden alun, pönkkäämään tuolit kahdella pahvilaatikolla tarpeeksi kauas toisistaan ja aloittamaan uudestaan. Sitten sujui jo paremmin - kunnes tuolit alkoivat kallistua toisiaan kohti. Mulla oli näköjään oppimista tässä hommassa. Sain koko lankamäärän kieputettua yhdeksi vyyhdeksi, vaikka tuoleja jouduinkin pönkkämään loppuvaiheessa muilla tuoleilla.

Valmis vyyhti. Hassu minkälaista säkkärää purettu lanka on noin löysänä. Kuva on kyllä ala-arvoinen, mutta niin on monet muutkin meikäläisen blogikuvista... Tuossa on muuten sen villatakkilangan lisäksi mukana pieni kerä luonnonvalkoista, sinitäplikästä seiskaveikkaa, jotain purkulankaa sekin. Päätin ottaa sen varmuuden vuoksi mukaan värjäykseen, jos vaikka oikein tiukille menee langan riittävyys.

Laitoin heti samantien eli silloin lauantaiyönä tilauksen väreistä menemään - kymmenen pussia Kool Aidia, grape-"makua". Grapesta tulee sellaista luumunväristä suunnilleen, ja se on noista mehuväreistä melkein ainoa, joka istuu meikäläisen garderobiin. Tässähän nyt paljastusta pukkaa, että itselleni jotakin teen...

Punnitsin langan kaupassa, ja se painoi hyvän matkaa yli 600 g, joten kaipa se sitten riittää. Toivottavasti.

Kyllä voi päivät madella, kun jotakin odottaa. Tänään, keskiviikkona, jo kerkesin pettyä, kun postilaatikossa oli vain lehtiä - ennen kuin tajusin että se olikin vasta mainospinkka eikä vielä oikea posti mikä oli tullut. Ja tulihan se värikirje sieltä vihdoin.

Värjäämään värjäämään heti samantien sännätään!

Vyyhtihän oli iso, eikä se värjättävä alue tosiaankaan mahtunut kerralla kattilaani. Lilluttelin siis pikku mutkaa kerrallaan, ja lisäsin aina yhden pussin väriä kerrallaan. Noin ison lankamäärän värjääminen kerralla ei ollut oikeastaan mitenkään hauskaa, vähän hankalaa vain.

Lopputulos roikkuu kuivumassa.

Onhan se läikikäs. Mutta enpähän ihan aikuisten oikeasti edes kuvitellut saavani aikaan tasaista väriä näin paksuun vyyhteen, kun en sitä ole saanut ohuempiinkaan. Se läikikkyys suorastaan kuuluu asiaan...

Nyt mä käyn vähän väliä pesuhuoneessa tervehtimässä tuota roikkuvaa nuottaa, että eikö se jo olis kuiva. No ei se ole ennen huomista ainakaan. X) Se vaan on niin kiehtova - haluaisin jo päästä kerimään sitä. <3

Ensinnäkin Linnealle valmistui yksinkertainen, neliskanttinen ainaoikein-pipo pörröisestä keinokuitulangasta.

Pienistä tilkuista tein muksujen "työhanskat", joista tuli kuitenkin liian isot jopa Linnean käteen. Joopati... jospa se käsi siitä vielä näihin kasvais. Tällä kertaa ei intoa riittänyt toiseen yritykseen. Tilkkuja kyllä olis riittänyt... :P

Itselleni syntyi uskomaton taidonnäyte: vanhasta poolopuserosta kauluri.

Saman poolopuseron loppuosista tein tytöille uudet kypärämyssyt. Koska ne ovat muuten ihan samanlaiset, niin erotukseksi laitoin isompaan palasen heijastinkangasta yhden sauman väliin törröttämään. Eipähän tarvi sitten pukiessa arpoa ja sovitella, kumpi olikaan kumman. Heijastava ominaisuuskaan ei liene pahitteeksi näillä leveyksillä ja tulevina kuukausina. Kuvassa se pikku heijastin juuri ja juuri pilkahtaa Linnean pään takaa..

Koska kypärämyssyjen saumuroiminen oli hauskaa puuhaa, innostuin tekemään vielä toiset. Levittelin aikani trikootilkkuja ja vanhoja T-paitoja ympäriinsä, ennen kuin päädyin tekemään hauskan keltaiset myssyt.

Keltaista resoria ei riittänyt molempiin, eikä samaa trikootakaan, joten Linnean myssyyn jouduin laittamaan valkean reunuksen. Vähän tökerön näköinen, mutta toimiipahan taas erotuskeinona myssyjen välillä.

"Hauskan keltainen" kuosi valintana alkoi sitten loppujen lopuksi kaduttaa, kun tajusin, että eiväthän ne sovi yhteen oikein minkään tyttöjen ulkovaatteiden kanssa. Tästä kuvasta voi jo vähän ehkä saada käsitystä siitä asiasta:

Muistin samalla, miksi tuon trikoon palasia ylipäätään oli jäänyt käyttämättöminä kaappiin lojumaan. Meidän vaatteet kun tuppaa olemaan enempi kylmän sävyisiä väreiltään, niin ihanasti tuo keltainen sellaisten kanssa riitelee. Tein aikoinaan tuosta Aavalle potkarit, ja ne olivat kyllä muuten erinomaiset, mutta aina niihinkin oli hankalaa löytää edes jotenkin matsaavia yläosia. Että semmoista. No, olkoot vara-/pihamyssyinä nuo sitten..

Tytöillä oli hauskaa, kun ensin revittiin kaalia ja sitten äiti kuokki ja tytöt sieppailivat esiin pyörähteleviä pottuja. Muutaman neliön pläntiltä kertyi kulhollinen pottusia.

Keitin kaikista pienimmät tytöille herkutteluun, ja kyllä olikin hyviä! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan joutomaaperunanviljelyä. Sadon suuruudella ei voi hurrata, mutta liekö tuolla niin väliä. Perunoitahan saa halvalla kaupasta, mutta jos hyviä perunoita haluaa... :) Päätin oitis laittaa ensi kesäksikin taas potut autotallin taakse kasvamaan. Haikeus kyllä iski kun tajusi, että nyt on syksy ja siihen kevääseen ja seuraavaan potun istutukseen on piitkä aika.

Kangas oli paksuhkoa puuvillaa, ja anopin ehdotuksen mukaisesti päätin tehdä siitä Linnealle housut. Ne edelliset kukkasamettihousut olivat sen verran hyvät että samalla kaavalla leikkelin nyt nämäkin, mutta pituutta laitoin niin paljon kuin jakusta irtosi. Jakussa olleet rintataskut ratkoin irti ja tikkasin ne reisitaskuiksi. Vyötärökaitaleen korvasin resorilla.

Housut näyttivät tässä vaiheessa tältä...

Kuvasta ei näy kovin selvästi, mutta jakun taskujen paikat näkyivät beigessä kankaassa tummempina, tuossa lahkeiden alaosassa. Totesin että kangas kaipaa uutta väriä pintaan, mikä sopikin hyvin, sillä mulla oli paketti "burgundin" sävyistä väriä ja muutakin värjättävää odottamassa. Siksi ompelin housut jo valmiiksi sen värisillä langoilla kuin arvelin lopputuloksen olevan. Vyötäröresoriksi laitoin tuota violettia, koska se tuntui sellaiselta mikä nätisti peittyy uudella värillä.

Suunnittelin ensin laittavani housunlahkeisiin kuminauhaa, mutta sovituksen jälkeen totesin lahkeet liian lyhyiksi siihen. Violettia resoria taas ei ollut enempää, joten sitä en saanut lahkeisiin laitettua. Päätin heittää housut pyykkiin ja värjäykseen tällaisina, ja lisäksi värjätä palan valkoista resoria. Lahkeiden kohtalon päättäisin sitten kun näkisin housujen ja eri väristen resorien värjäystuloksen.

Värjäykseen oli menossa myös puuvillainen neulejakku sekä kaameat lapsen kasarifarkut (vai ysäri-?), joista olin etukäteen jo uusinut vyötärönseutua - ovat kuvassa vielä ilman kuminauhaa. Farkuista irrotetut taskutkin päätin värjätä siltä varalta että tarvin joskus polvipaikkamateriaalia. Kuvassa myös se valkoinen resori.

Ja sitten lopputuloksiin..

Linnean uudet housut onnistuivat oikein hyvin. Koska valkeasta resorista tuli lähes saman sävyinen kuin violetistakin, laitoin sitä sitten lahkeensuihin. Ei kyllä pahemmin näy kuvasta ne lahkeensuut...

Aava sai kammotushaalistushousuista ihan kivat myös.

Taskunpaikathan noissa näkyy tummempina toki, mutta sama se. Muutenkin se vanha haalistuskäsittely kuultaa uuden värin alta, mutta kotihousuiksi nuo on oikein hyvät, ja juuri nyt sopivan kokoiset.

Oma jakkuni värjääntyi erinomaisesti ja on ehdottomasti pidettävämpi tämmöisenä:

Että sellaista. Värjääminen on kyllä hirmu hauskaa ja jännää puuhaa, mutta mietin vain että onkohan kovin ympäristöystävällistä se aine. Tuskin, onhan siinä ruksikin paketin kyljessä. No, onneksi ne väripaketit myös maksavat aika paljon, joten ei tule kovin heppoisin perustein tuohon puuhaan ryhdyttyä. Tällä kertaa kuitenkin lopputulokset olivat hinnan ja myrkytyksen arvoisia - kolme vaatetta sai uuden elämän. :)