Eilen oli aivan ihanan kesäinen päivä - varmaan parempi päivä kuin kertaakaan koko kesänä tähän asti. Syyskesän lämpimät ovat siitä mukavia, että sääskiä sun muita ei enää ole, ja muutenkaan se lämpö ei ole sellaista tukalaa sorttia, vaan pelkästään - no, lämmintä ja ihanaa. Kai siksi että mielessä on jo ajatus siitä, että tätä ei kestä loputtomiin - ehkä vain tämän päivän enää. Kaikki mikä meinaa juuri loppua tuntuu aina niin suloiselta...

Sain sitten iltasella ulkona istuessa rykäistyä valmiiksi toisen koekappaleen siitä poikittainneulotusta hanskattimesta.

Siis tuo punainen. Enemmän silmukoita, vähemmän kerroksia kuin ruskeassa. Nyt tuli jo malliltaan käteeni aika hyvä hanska, mutta tämäkin on kuitenkin samalla tavalla turrake kuin ensimmäinenkin yritys. Tulin siihen tulokseen, että - ylläripylläri - lanka on liian paksua. Samat määrät silmukoita ja kerroksia kuin punaisessa mutta ohuemmat puikot ja ohuempi lanka sais olla. Saa nähdä vieläkö jaksan yrittää niillä eväin...

***

Viime yönä rykäisin puolestaan kasaan vauvalahjaa miehen puolen sukuun syntyneelle pienokaiselle. Aiemmin olin jo tehnyt tämän taskuvaipan:

Tuo on Ottobren nettikaavalla (62-74 cm) tehty, ja siivekkeistä tuli huolestuttavan lyhyet. :( Käytin tuota kaavaa, koska Aavalla oli aikoinaan sillä tehty sisävaippa, joka oli malliltaan erinomainen. Tajusin vasta jälkeenpäin, että siinä vaipassahan ne siivekkeet taisivat joustavien materiaalien ansiosta vähän venähtää, mikä antoi lisää ympärysmittaa. Jos olisin ajoissa tajunnut/muistanut tuon, olisin voinut vähän pelastaa tilannetta ompelemalla koukkutarrat siivekkeiden jatkoksi enkä tavalliseen tapaani niiden alle. En kuitenkaan uskaltanut lähteä jo-ommeltuja tarroja ratkomaan irti, ja jo-tikattua reunaa ratkomaan auki sen tarranauhan ymppäämistä varten. Ei olisi tullut lahjakelpoisen näköistä jälkeä varmaan.

Muuten tuon vaipan ompelu sujui niin mallikkaasti etten tajua ollenkaan. Miten muka musta on joskus ollut niin vaikeaa ommella PULia? Tuon norsu-PULin täytyy olla jotenkin vähemmän nihkeätä kuin tavallisen, josta aiemmin olen taskuja tehnyt tuolla tapaa, pelkän fleecen kanssa.

Nyt, jos tätä lukee joku jolla on pieni vauva (sanotaan nyt alle puolivuotias) niin olisi kiva kuulla kommenttina, kuinka paksuja masunympäryksiä vauvoilla voi olla. Ei jotenkin itse enää muista tai luota omaan muistiinsa tuossa asiassa. Vauva, jota on tarkoitus lahjoa, on syntynyt heinäkuussa, mutta olisi varmaan hyvä jos tuo tasku mahtuisi vähän isommaksikin asti. Korkeutta kun tuossa mielestäni riittää ihan M-kokoisen verran.

Taskuun tein siis viime yönä muotoillut imut:

Keltainen on kaksinkertaista froteeta, ja kuviollisessa on flanellia molemmin puolin ja väliin piilotettu kaksi kerrosta vanhasta puolipellavaisesta astiapyyhkeestä. Keltainen imu on vähän pienempi kuin toinen. Itse vaipan malli on sellainen peffasta leveämpi, niin tuntui että imujenkin on sitten hyvä olla sen muotoisia mielummin kuin suora pötkö. Ajattelin että näitä voi käyttää yhdessä tai erikseen, ja eipähän tarvi taitella mitään.

En kehtaa pelkillä vaippajutuilla lahjoa, jos vaikka ovatkin kovin kestovastaista porukkaa. Tein siis lisäksi puolipotkarit - niitähän aina tarvii.

Näiden koko on 70 cm ja kaava on lehdestä Suuri Käsityökerho 10/1982. :) Muuten oikein hyvä peruspotkarin kaava, mutta lisäsin siihen leveyttä sekä keskelle että sivuihin ja vielä takavyötäröllekin korkeutta siltä varalta että tosiaan käyttävät kestoja. Ylipäätään se malli oli alunperin tosi kapea, kun ohjeessa oli kankaaksi annettu jonkinlainen resorineulos.

Oli ihanaa vihdoin ommella jotain tuosta raitafroteesta, mitä tilasin aiemmin Myllymuksuilta. Ajattelin että koska kyseessä on aika nuoret vanhemmat ne joille se vauva, poikavauva, on syntynyt, niin osaavat varmaan arvostaa vähän värikkämpiäkin vaatteita. Eiköhän pojalle siunaannu lahjaksi ihan riittävästi myös niitä perinteisiä sinisiä kamppeita. ;)

Koska tuo taskuvaipan mahtuvuus huolestutti, niin ajattelin lisätä pakettiin vielä yhden aiemmin ompelemani sisävaipan lisäimuineen ja kuorineen. En sitten tiedä, olisiko tämä kaikki jo vähän liian kestotyrkyttävää:

Mielipiteitä? Jos kyseessä on ihmiset joita ei kovin usein edes tavata, niin onko hassua antaa tällainen läjä kampetta lahjaksi?

Mietin että voisin ehkä jos ehdin, niin tehdä kuitenkin vielä parannellun version taskuvaipasta, jolloin sitten laittaisin pakettiin vain sen imuineen sekä potkarit.