Nyt aion loikata. Tai loikkasin jo, tein bloggeriin uuden blogin itselleni. Jos siis viihdyit täällä, niin tervetuloa lukemaan Taian tehä ite -blogiani, jonka on tarkoitus olla suora jatke näille tapahtumille täällä. Hieman haikealta tuntuu jättää kaikki lähes viiden kuukauden juttelut taakse ja aloittaa tyhjästä, mutta uskon että hyvä siitä tulee.

 http://pilvikuu.blogspot.com/

Jos ei tule hyvä niin tuun takasin! :D

Hilipatijallaa - tällä viikolla sain pitkästä aikaa korjata mattosatoa. Ja kyseessähän oli kahden kesän sato yhdellä iskulla. Sanottakoon vielä, että edellinen sadonkorjuu tapahtui viisi vuotta sitten, joten ei tähän nyt ihan kyllästymään ole päässyt.

Mattokuvia siis. Oikeastaanhan nämä samat tekeleet on jo näytetty, joten jos haukotuttaa, poistu ihmeessä huomaamattomasti paikalta.

Keittiön uusi matto. Meinasin ottaa sen heti käyttöön ja luutusin oikein lattiankin sen kunniaksi, mutta väritys olikin niin heleänvihreä, että päätin säästää tämän keväämmäksi.

Mallikerrasta lähikuva, eli mustista raidoista beigeen raitaan. Nostalgiaa tässä matossa edustaa tummanvihreä raita, joka on tehty omasta vanhasta, lukioaikaisesta lempipuserosta. Musta(nkirjava)t raidat ovat kankaasta jonka dyykkasin edellisen asuinpaikan pesutuvan roskiksesta. Ja niin edelleen.

Tämän viimekesäisen pätkämatonkin kuvasin nyt samalla keittiössä, sillä tälle ei toistaiseksi ole omaa paikkaa. Eteiseen kävisi kokonsa puolesta, mutta en raski sinne laittaa ainakaan vielä. Sen verran vaalea on... Tämä olis niin nätti jossain makuuhuoneessa, mutta ei ole niissä näin isoa lattiapaikkaa missään. :(

Viimeisin tuotos, eli kahden päivän ex tempore -mattoni sai loistavan kodin tästä alapuoleltani, eli olohuoneesta tietokonepöydän edestä. Musta, sininen ja valkoinen eivät voisi paremmin tähän paikkaan sointua ja pituuskin on justiin. :)

Nyt muuten korpeaa ja suuresti, kun kuvat näkyvät tässä vain noin pieninä ja raidat aiheuttavat sitten tuollaista hässäkkää ainakin omalla näytölläni. Ei kyllä tee oikeutta varsinkaan tälle viimeiselle matolle. >:(

 

 

Emokenguruilla on isot mahataskut

joissa kasvaa pikkukenguruita

joilla on pienet pikkukengurutaskut

joissa ei vielä kasva pikkukenguruita.

 

Mutta jonakin aamuna noin seitsemältä

on maailma uusi ja näyttää tältä:

 

Pikkukenguruilla on isot mahataskut

joissa kasvaa pikkukenguruita

jotka taskujen raoista katsoa tapittavat

kun isoäitikengurut

taskunsa napittavat

ja sanovat STOP!

 

ja loikkivat hop

hopoti hop!

Ei maailma tähän lopu, lopoti lop!

 

Ei tuosta Kunnaksen Kirsin runosta kuitenkaan, vaan lähinnä kai Nalle Puhin Kengusta ja tyttöjen pehmokengusta tuli mulle idea, että haluan tehdä kengurupuserot tytöille. Että voisivat niitä taskujaan leikeissä johonkin käyttää, kuvittelin että olis hauskaa se.

Ja tänään, kaksi viikkoa myöhemmin, ovat kenguruvaatteet valmiit ja näyttävät tältä:

Kuva on lennossa otettu ja niin epäedustava, että katsotaan vähän toisestatakin vinkkelistä:

Kaavana näissä oli oloasun kaavat Uusi nainen -lehdestä vuodelta 1981. :) Aavan pusero on kokoa 90 ja Linnean puku 105. Pienemmän puseron tein ensin, testiksi, ja käytin siihen yhden vanhan ja levahtaneen nuorisokokoisen collegen. Sen kangas riitti aikalailla juuri ja juuri, sillä se oli tosi lyhyt ja siksi "lihoiksi" joutunutkin... Laitoin siitä nurjan, harjatun puolen päälle, mistä tuli kivan turkkimainen efekti. Vanhasta puserosta käytin myös resorit hihoihin ja helmaan - kaulusresorin jouduin leikkaamaan eri trikoosta, ja niinpä tuo nyt näyttää vähän kuin kengurulla olis kaulapanta...Vaalea etumus on luomupuuvillaista velouria, jota ostin joskus vaippaompeluksiin. Taskukappale on ylälaidastaan leikattu vähän leveämmäksi kuin miehusta muuten, ja sen reunassa on framilon-nauhaa kujassa.

Koska Aavan puserosta tuli kiva ja sopiva, uskalsin ottaa ja tilata Myllymuksuilta kerrassaan uutta ruskeaa velouria Linnean pukua varten. Tein sille housutkin sitten - Aavallekin olisi saanut samasta palasta vielä, mutta kun se nyt on eriä kuitenkin kuin tuo pusero, niin en sitten viitsinyt. Aavalla on housuja muutenkin tarpeeksi. Tuota housunkaavaa olen jo aiemmin käyttänyt collegehousuihin, ja tulen varmaan vielä jatkossakin käyttämään, koska tykkään siitä. Noihin ruskeisiin nyt lisäsin vielä vähän leveyttä lahkeisiin - alkuperäisessä kaavassa lahkeet on jokseenkin suorat. (Jos kuvassa housut näyttävät vähän nuhjuisilta niin se johtuu siitä että ne ovat yhden muskarireissun verran ehtineet olla jo jalassa.)

Tytöt kyllä ihan innostui noista taskupuseroistaan. Tajusin vaan kaksi asiaa: Ensinnäkin jos kenguruleikki oikein yltyy pomppivaiseksi, muksuilla tulee sisätiloissa äkkiä kuuma tuollaisissa kohtuu paksuissa puseroissa. Ja toiseksi tuo tasku jonkun verran rumasti lörpöttää framilonista huolimatta. Jos haluais timmimmän taskun, niin paidan kannattais varmaan olla melko tyköistuva. Noh, Linnean puserossa tuntui olevan kasvunvaraa sekä ympäryksessä että hihoissa, joten se meneekin varmaan pitempään, ja lörpötyskin voi siinä lievetä sitä mukaa kun tyttö enemmän ja enemmän puseroa täyttää.

Aloitin joskus tekemään tytöille leikkialustaa, sellaista missä on teitä, rakennuksia jne. En kovin pitkälle sitä silloin jaksanut tehdä, mutta tänään löysin keskeneräisen alustan ja inspaannuin sen täydentämisestä uudestaan. Tilkkupussista osui silmään muutama sopiva tilkkunen ja niistä keksin tehdä mummolan. Tai mikä sitten milloinkin onkin.

Työn jälkihän ei kestä lähempää tarkastelua sitten ollenkaan, mutta ei sillä niin väliä tämmöisessä.

Tässä vielä näkyy se mitä tuohon peittoon aiemmin sain aikaiseksi:

Tuohon täytyy ehdottomasti ensi tilassa lisätä pieni hiekkatie, jota pitkin päätieltä pääsee lammen rantaan. Pitäähän mummolasta päästä käymään uimassakin. :)

Tämä alusta mahtaa olla sellainen ikuisuusprojekti, jonka voi sitten valmiina lahjoittaa jommalle kummalle tytölle ylioppilaslahjaksi. XD Lastenlasten leikkeihin kukaties?

 

Tuollaiset sain valmistumaan tänään, itselleni. Tehty kolmesta miesten paidasta (oikeastaan kahdesta ja puolesta, sillä liilasta paidasta osan olin muinoin käyttänyt tilkkutöihin). Housut ovat takaa erilaiset kuin edestä, mutta enpä nyt sitten jaksanut kahta eri kuvaa ottaa, laiska... Idea on Käsityölehden numerosta 6-7/2008 ja kaava numerosta 11-12/2001.

Kaksi viikkoa sain tuhertumaan noiden kanssa - en sentään kuitenkaan yhtäjaksoisesti työskennellen. :P Paitojen esikäsittely ja lahkeiden kokoaminen paloista vei suurimman osan ajasta - itse housuiksi ompelussa ei mennyt tietenkään kuin hujaus. Tikkasin nuo lukuisat yhdyssaumat litteiksi, ja se kannatti, sillä päällä ei kyllä yhtään tunne, että housut on paloista koottu. Muutenkin tuli tosi mukavat housut ja yllättävän lämpöiset. Voisin haluta tämmöisiä lisää jos mulla olis tarvetta uusille unihousuille..