Nyt aion loikata. Tai loikkasin jo, tein bloggeriin uuden blogin itselleni. Jos siis viihdyit täällä, niin tervetuloa lukemaan Taian tehä ite -blogiani, jonka on tarkoitus olla suora jatke näille tapahtumille täällä. Hieman haikealta tuntuu jättää kaikki lähes viiden kuukauden juttelut taakse ja aloittaa tyhjästä, mutta uskon että hyvä siitä tulee.

 http://pilvikuu.blogspot.com/

Jos ei tule hyvä niin tuun takasin! :D

Hilipatijallaa - tällä viikolla sain pitkästä aikaa korjata mattosatoa. Ja kyseessähän oli kahden kesän sato yhdellä iskulla. Sanottakoon vielä, että edellinen sadonkorjuu tapahtui viisi vuotta sitten, joten ei tähän nyt ihan kyllästymään ole päässyt.

Mattokuvia siis. Oikeastaanhan nämä samat tekeleet on jo näytetty, joten jos haukotuttaa, poistu ihmeessä huomaamattomasti paikalta.

Keittiön uusi matto. Meinasin ottaa sen heti käyttöön ja luutusin oikein lattiankin sen kunniaksi, mutta väritys olikin niin heleänvihreä, että päätin säästää tämän keväämmäksi.

Mallikerrasta lähikuva, eli mustista raidoista beigeen raitaan. Nostalgiaa tässä matossa edustaa tummanvihreä raita, joka on tehty omasta vanhasta, lukioaikaisesta lempipuserosta. Musta(nkirjava)t raidat ovat kankaasta jonka dyykkasin edellisen asuinpaikan pesutuvan roskiksesta. Ja niin edelleen.

Tämän viimekesäisen pätkämatonkin kuvasin nyt samalla keittiössä, sillä tälle ei toistaiseksi ole omaa paikkaa. Eteiseen kävisi kokonsa puolesta, mutta en raski sinne laittaa ainakaan vielä. Sen verran vaalea on... Tämä olis niin nätti jossain makuuhuoneessa, mutta ei ole niissä näin isoa lattiapaikkaa missään. :(

Viimeisin tuotos, eli kahden päivän ex tempore -mattoni sai loistavan kodin tästä alapuoleltani, eli olohuoneesta tietokonepöydän edestä. Musta, sininen ja valkoinen eivät voisi paremmin tähän paikkaan sointua ja pituuskin on justiin. :)

Nyt muuten korpeaa ja suuresti, kun kuvat näkyvät tässä vain noin pieninä ja raidat aiheuttavat sitten tuollaista hässäkkää ainakin omalla näytölläni. Ei kyllä tee oikeutta varsinkaan tälle viimeiselle matolle. >:(

Emokenguruilla on isot mahataskut

joissa kasvaa pikkukenguruita

joilla on pienet pikkukengurutaskut

joissa ei vielä kasva pikkukenguruita.

Mutta jonakin aamuna noin seitsemältä

on maailma uusi ja näyttää tältä:

Pikkukenguruilla on isot mahataskut

joissa kasvaa pikkukenguruita

jotka taskujen raoista katsoa tapittavat

kun isoäitikengurut

taskunsa napittavat

ja sanovat STOP!

ja loikkivat hop

hopoti hop!

Ei maailma tähän lopu, lopoti lop!

Ei tuosta Kunnaksen Kirsin runosta kuitenkaan, vaan lähinnä kai Nalle Puhin Kengusta ja tyttöjen pehmokengusta tuli mulle idea, että haluan tehdä kengurupuserot tytöille. Että voisivat niitä taskujaan leikeissä johonkin käyttää, kuvittelin että olis hauskaa se.

Ja tänään, kaksi viikkoa myöhemmin, ovat kenguruvaatteet valmiit ja näyttävät tältä:

Kuva on lennossa otettu ja niin epäedustava, että katsotaan vähän toisestatakin vinkkelistä:

Kaavana näissä oli oloasun kaavat Uusi nainen -lehdestä vuodelta 1981. :) Aavan pusero on kokoa 90 ja Linnean puku 105. Pienemmän puseron tein ensin, testiksi, ja käytin siihen yhden vanhan ja levahtaneen nuorisokokoisen collegen. Sen kangas riitti aikalailla juuri ja juuri, sillä se oli tosi lyhyt ja siksi "lihoiksi" joutunutkin... Laitoin siitä nurjan, harjatun puolen päälle, mistä tuli kivan turkkimainen efekti. Vanhasta puserosta käytin myös resorit hihoihin ja helmaan - kaulusresorin jouduin leikkaamaan eri trikoosta, ja niinpä tuo nyt näyttää vähän kuin kengurulla olis kaulapanta...Vaalea etumus on luomupuuvillaista velouria, jota ostin joskus vaippaompeluksiin. Taskukappale on ylälaidastaan leikattu vähän leveämmäksi kuin miehusta muuten, ja sen reunassa on framilon-nauhaa kujassa.

Koska Aavan puserosta tuli kiva ja sopiva, uskalsin ottaa ja tilata Myllymuksuilta kerrassaan uutta ruskeaa velouria Linnean pukua varten. Tein sille housutkin sitten - Aavallekin olisi saanut samasta palasta vielä, mutta kun se nyt on eriä kuitenkin kuin tuo pusero, niin en sitten viitsinyt. Aavalla on housuja muutenkin tarpeeksi. Tuota housunkaavaa olen jo aiemmin käyttänyt collegehousuihin, ja tulen varmaan vielä jatkossakin käyttämään, koska tykkään siitä. Noihin ruskeisiin nyt lisäsin vielä vähän leveyttä lahkeisiin - alkuperäisessä kaavassa lahkeet on jokseenkin suorat. (Jos kuvassa housut näyttävät vähän nuhjuisilta niin se johtuu siitä että ne ovat yhden muskarireissun verran ehtineet olla jo jalassa.)

Tytöt kyllä ihan innostui noista taskupuseroistaan. Tajusin vaan kaksi asiaa: Ensinnäkin jos kenguruleikki oikein yltyy pomppivaiseksi, muksuilla tulee sisätiloissa äkkiä kuuma tuollaisissa kohtuu paksuissa puseroissa. Ja toiseksi tuo tasku jonkun verran rumasti lörpöttää framilonista huolimatta. Jos haluais timmimmän taskun, niin paidan kannattais varmaan olla melko tyköistuva. Noh, Linnean puserossa tuntui olevan kasvunvaraa sekä ympäryksessä että hihoissa, joten se meneekin varmaan pitempään, ja lörpötyskin voi siinä lievetä sitä mukaa kun tyttö enemmän ja enemmän puseroa täyttää.

Aloitin joskus tekemään tytöille leikkialustaa, sellaista missä on teitä, rakennuksia jne. En kovin pitkälle sitä silloin jaksanut tehdä, mutta tänään löysin keskeneräisen alustan ja inspaannuin sen täydentämisestä uudestaan. Tilkkupussista osui silmään muutama sopiva tilkkunen ja niistä keksin tehdä mummolan. Tai mikä sitten milloinkin onkin.

Työn jälkihän ei kestä lähempää tarkastelua sitten ollenkaan, mutta ei sillä niin väliä tämmöisessä.

Tässä vielä näkyy se mitä tuohon peittoon aiemmin sain aikaiseksi:

Tuohon täytyy ehdottomasti ensi tilassa lisätä pieni hiekkatie, jota pitkin päätieltä pääsee lammen rantaan. Pitäähän mummolasta päästä käymään uimassakin. :)

Tämä alusta mahtaa olla sellainen ikuisuusprojekti, jonka voi sitten valmiina lahjoittaa jommalle kummalle tytölle ylioppilaslahjaksi. XD Lastenlasten leikkeihin kukaties?

Tuollaiset sain valmistumaan tänään, itselleni. Tehty kolmesta miesten paidasta (oikeastaan kahdesta ja puolesta, sillä liilasta paidasta osan olin muinoin käyttänyt tilkkutöihin). Housut ovat takaa erilaiset kuin edestä, mutta enpä nyt sitten jaksanut kahta eri kuvaa ottaa, laiska... Idea on Käsityölehden numerosta 6-7/2008 ja kaava numerosta 11-12/2001.

Kaksi viikkoa sain tuhertumaan noiden kanssa - en sentään kuitenkaan yhtäjaksoisesti työskennellen. :P Paitojen esikäsittely ja lahkeiden kokoaminen paloista vei suurimman osan ajasta - itse housuiksi ompelussa ei mennyt tietenkään kuin hujaus. Tikkasin nuo lukuisat yhdyssaumat litteiksi, ja se kannatti, sillä päällä ei kyllä yhtään tunne, että housut on paloista koottu. Muutenkin tuli tosi mukavat housut ja yllättävän lämpöiset. Voisin haluta tämmöisiä lisää jos mulla olis tarvetta uusille unihousuille..

Lanka on kerillä, ah!

Sitähän tuli kuusi kerää, eli varmaankin á 100g, ja seitsemäs pienempi kerä on sitten se täplikäs lanka. Lippulappuset on numeroita varten: numeroin kerät kerimisjärjestyksessä, jotta tiedän neuloa ne samaan järjestykseen, niin ei sitten kuvio mene sekaisin...

Ja kuviosta puheenolleen, aika jännittävältä näyttää:

Tuo värisävy on kyllä ihan rehellinen violetti, eikä mikään luumu niinkuin uumoilin. Mutta violettiahan se olla pitääkin, tänä syksynä.

Tämä on niin huippua. :D Miten maltan mennä nukkumaan?

... alkoi viime viikonloppuna, kun bongasin uudesta Käsityölehdestä houkuttelevan mallin (minkä, jääköön arvailtavaksi toistaiseksi). Päätin, että otan ja puran sen aiemmin mainitsemani paksun palmikkoneuleen kokonaan, tilaan vähän väriä ja...

Siis. Yläasteella luonnonvalkoisesta seiskaveikasta neulottu villatakki, joka oli liian paksu ja leveä pidettäväksi, sai lopullisen tuomionsa. Aiemminhan olin tästä jo vähän purkanut, koolannut, ja tehnyt myssyn ja sukat. Jäljellä oli nämä kappaleet:

Eli takakappale, toinen hiha ja etukappale. Tämän kaavailemani työn ohjeessa sanottiin tarvittavan 600 g lankaa, mutta mulla ei ole sellaista vaakaa, millä lankoja voisin punnita. (Joulupukkii..?) Päätin kuitenkin purkaa nämä, punnita kaupassa ja ostaa lisää sen verran kuin tarvii. Jos kerran värjään langan, niin eihän sillä ole niin väliä vaikka valkean sävy ei ihan sama olisikaan.

Halusin sellaista lankaa, mistä tulisi edes jonkinlaista raitaa. Päätin tehdä langasta siis kohtalaisen ison vyyhden.

Siinä sitä mennään. Paitsi ettei menty kauan. Kävi nimittäin niin, että lankavyyhti alkoi vetää tuoleja lähemmäs toisiaan. Jouduin loppujen lopuksi irrottamaan vyyhden alun, pönkkäämään tuolit kahdella pahvilaatikolla tarpeeksi kauas toisistaan ja aloittamaan uudestaan. Sitten sujui jo paremmin - kunnes tuolit alkoivat kallistua toisiaan kohti. Mulla oli näköjään oppimista tässä hommassa. Sain koko lankamäärän kieputettua yhdeksi vyyhdeksi, vaikka tuoleja jouduinkin pönkkämään loppuvaiheessa muilla tuoleilla.

Valmis vyyhti. Hassu minkälaista säkkärää purettu lanka on noin löysänä. Kuva on kyllä ala-arvoinen, mutta niin on monet muutkin meikäläisen blogikuvista... Tuossa on muuten sen villatakkilangan lisäksi mukana pieni kerä luonnonvalkoista, sinitäplikästä seiskaveikkaa, jotain purkulankaa sekin. Päätin ottaa sen varmuuden vuoksi mukaan värjäykseen, jos vaikka oikein tiukille menee langan riittävyys.

Laitoin heti samantien eli silloin lauantaiyönä tilauksen väreistä menemään - kymmenen pussia Kool Aidia, grape-"makua". Grapesta tulee sellaista luumunväristä suunnilleen, ja se on noista mehuväreistä melkein ainoa, joka istuu meikäläisen garderobiin. Tässähän nyt paljastusta pukkaa, että itselleni jotakin teen...

Punnitsin langan kaupassa, ja se painoi hyvän matkaa yli 600 g, joten kaipa se sitten riittää. Toivottavasti.

Kyllä voi päivät madella, kun jotakin odottaa. Tänään, keskiviikkona, jo kerkesin pettyä, kun postilaatikossa oli vain lehtiä - ennen kuin tajusin että se olikin vasta mainospinkka eikä vielä oikea posti mikä oli tullut. Ja tulihan se värikirje sieltä vihdoin.

Värjäämään värjäämään heti samantien sännätään!

Vyyhtihän oli iso, eikä se värjättävä alue tosiaankaan mahtunut kerralla kattilaani. Lilluttelin siis pikku mutkaa kerrallaan, ja lisäsin aina yhden pussin väriä kerrallaan. Noin ison lankamäärän värjääminen kerralla ei ollut oikeastaan mitenkään hauskaa, vähän hankalaa vain.

Lopputulos roikkuu kuivumassa.

Onhan se läikikäs. Mutta enpähän ihan aikuisten oikeasti edes kuvitellut saavani aikaan tasaista väriä näin paksuun vyyhteen, kun en sitä ole saanut ohuempiinkaan. Se läikikkyys suorastaan kuuluu asiaan...

Nyt mä käyn vähän väliä pesuhuoneessa tervehtimässä tuota roikkuvaa nuottaa, että eikö se jo olis kuiva. No ei se ole ennen huomista ainakaan. X) Se vaan on niin kiehtova - haluaisin jo päästä kerimään sitä. <3

Tämä postaus sisältää ajankohtaisia asusteita, joissa ei mitään sen ihmeellisempää ole. Tylsyysvaroitus on siis paikallaan.

Ensinnäkin Linnealle valmistui yksinkertainen, neliskanttinen ainaoikein-pipo pörröisestä keinokuitulangasta.

Pienistä tilkuista tein muksujen "työhanskat", joista tuli kuitenkin liian isot jopa Linnean käteen. Joopati... jospa se käsi siitä vielä näihin kasvais. Tällä kertaa ei intoa riittänyt toiseen yritykseen. Tilkkuja kyllä olis riittänyt... :P

Itselleni syntyi uskomaton taidonnäyte: vanhasta poolopuserosta kauluri.

Saman poolopuseron loppuosista tein tytöille uudet kypärämyssyt. Koska ne ovat muuten ihan samanlaiset, niin erotukseksi laitoin isompaan palasen heijastinkangasta yhden sauman väliin törröttämään. Eipähän tarvi sitten pukiessa arpoa ja sovitella, kumpi olikaan kumman. Heijastava ominaisuuskaan ei liene pahitteeksi näillä leveyksillä ja tulevina kuukausina. Kuvassa se pikku heijastin juuri ja juuri pilkahtaa Linnean pään takaa..

Koska kypärämyssyjen saumuroiminen oli hauskaa puuhaa, innostuin tekemään vielä toiset. Levittelin aikani trikootilkkuja ja vanhoja T-paitoja ympäriinsä, ennen kuin päädyin tekemään hauskan keltaiset myssyt.

Keltaista resoria ei riittänyt molempiin, eikä samaa trikootakaan, joten Linnean myssyyn jouduin laittamaan valkean reunuksen. Vähän tökerön näköinen, mutta toimiipahan taas erotuskeinona myssyjen välillä.

"Hauskan keltainen" kuosi valintana alkoi sitten loppujen lopuksi kaduttaa, kun tajusin, että eiväthän ne sovi yhteen oikein minkään tyttöjen ulkovaatteiden kanssa. Tästä kuvasta voi jo vähän ehkä saada käsitystä siitä asiasta:

Muistin samalla, miksi tuon trikoon palasia ylipäätään oli jäänyt käyttämättöminä kaappiin lojumaan. Meidän vaatteet kun tuppaa olemaan enempi kylmän sävyisiä väreiltään, niin ihanasti tuo keltainen sellaisten kanssa riitelee. Tein aikoinaan tuosta Aavalle potkarit, ja ne olivat kyllä muuten erinomaiset, mutta aina niihinkin oli hankalaa löytää edes jotenkin matsaavia yläosia. Että semmoista. No, olkoot vara-/pihamyssyinä nuo sitten..

Pakkanen oli pannut potunkaalet, joten ruvettiin tyttöjen kanssa kaivelemaan, että löytyykö sieltä maan alta mitään. Löytyminen oli epävarmaa syystä että nuo pottuni eivät tänä kesänä ehtineet ikinä edes kukkimaan asti - tuolla autotallin takana varjossa, joutomaassa kasvinjätekatteen alla.

Tytöillä oli hauskaa, kun ensin revittiin kaalia ja sitten äiti kuokki ja tytöt sieppailivat esiin pyörähteleviä pottuja. Muutaman neliön pläntiltä kertyi kulhollinen pottusia.

Keitin kaikista pienimmät tytöille herkutteluun, ja kyllä olikin hyviä! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan joutomaaperunanviljelyä. Sadon suuruudella ei voi hurrata, mutta liekö tuolla niin väliä. Perunoitahan saa halvalla kaupasta, mutta jos hyviä perunoita haluaa... :) Päätin oitis laittaa ensi kesäksikin taas potut autotallin taakse kasvamaan. Haikeus kyllä iski kun tajusi, että nyt on syksy ja siihen kevääseen ja seuraavaan potun istutukseen on piitkä aika.

Anoppi antoi kesällä vanhoja vaatteitaan mulle uusiokäyttöön. Yksi niistä oli beigenvärinen paitajakku, vähän sellainen safarihenkinen. Luulin ottaneeni siitä kuvan ennen kuin pilkoin sen, mutta eipä löytynyt mistään - harmi, näette nyt sitten vain lopputuloksen...

Kangas oli paksuhkoa puuvillaa, ja anopin ehdotuksen mukaisesti päätin tehdä siitä Linnealle housut. Ne edelliset kukkasamettihousut olivat sen verran hyvät että samalla kaavalla leikkelin nyt nämäkin, mutta pituutta laitoin niin paljon kuin jakusta irtosi. Jakussa olleet rintataskut ratkoin irti ja tikkasin ne reisitaskuiksi. Vyötärökaitaleen korvasin resorilla.

Housut näyttivät tässä vaiheessa tältä...

Kuvasta ei näy kovin selvästi, mutta jakun taskujen paikat näkyivät beigessä kankaassa tummempina, tuossa lahkeiden alaosassa. Totesin että kangas kaipaa uutta väriä pintaan, mikä sopikin hyvin, sillä mulla oli paketti "burgundin" sävyistä väriä ja muutakin värjättävää odottamassa. Siksi ompelin housut jo valmiiksi sen värisillä langoilla kuin arvelin lopputuloksen olevan. Vyötäröresoriksi laitoin tuota violettia, koska se tuntui sellaiselta mikä nätisti peittyy uudella värillä.

Suunnittelin ensin laittavani housunlahkeisiin kuminauhaa, mutta sovituksen jälkeen totesin lahkeet liian lyhyiksi siihen. Violettia resoria taas ei ollut enempää, joten sitä en saanut lahkeisiin laitettua. Päätin heittää housut pyykkiin ja värjäykseen tällaisina, ja lisäksi värjätä palan valkoista resoria. Lahkeiden kohtalon päättäisin sitten kun näkisin housujen ja eri väristen resorien värjäystuloksen.

Värjäykseen oli menossa myös puuvillainen neulejakku sekä kaameat lapsen kasarifarkut (vai ysäri-?), joista olin etukäteen jo uusinut vyötärönseutua - ovat kuvassa vielä ilman kuminauhaa. Farkuista irrotetut taskutkin päätin värjätä siltä varalta että tarvin joskus polvipaikkamateriaalia. Kuvassa myös se valkoinen resori.

Ja sitten lopputuloksiin..

Linnean uudet housut onnistuivat oikein hyvin. Koska valkeasta resorista tuli lähes saman sävyinen kuin violetistakin, laitoin sitä sitten lahkeensuihin. Ei kyllä pahemmin näy kuvasta ne lahkeensuut...

Aava sai kammotushaalistushousuista ihan kivat myös.

Taskunpaikathan noissa näkyy tummempina toki, mutta sama se. Muutenkin se vanha haalistuskäsittely kuultaa uuden värin alta, mutta kotihousuiksi nuo on oikein hyvät, ja juuri nyt sopivan kokoiset.

Oma jakkuni värjääntyi erinomaisesti ja on ehdottomasti pidettävämpi tämmöisenä:

Että sellaista. Värjääminen on kyllä hirmu hauskaa ja jännää puuhaa, mutta mietin vain että onkohan kovin ympäristöystävällistä se aine. Tuskin, onhan siinä ruksikin paketin kyljessä. No, onneksi ne väripaketit myös maksavat aika paljon, joten ei tule kovin heppoisin perustein tuohon puuhaan ryhdyttyä. Tällä kertaa kuitenkin lopputulokset olivat hinnan ja myrkytyksen arvoisia - kolme vaatetta sai uuden elämän. :)

Mulla palelee nykyisin melkein aina varpaita. Tällä viikolla valmistui uudet uni-/kotisukat koolatusta seiskaveikasta.

Tein lyhytvartiset, koska ei mulla palele kuin vain jalkateriä, ja sisällä tai nukkuessa paksut ja pitkät sukanvarret ahdistaa. Langan noihin otin yhdestä vanhasta palmikkoneuleesta, jonka tein itselleni yläasteikäisenä, ja josta tuli ihan julmetun raskas, leveä ja kuuma. Hieno kyllä muuten... XD Siitäpä nyt saan langat aika moniin sukkiin ja lapasiin, heh. Onneksi on keksitty koolaus! :) Tuon langan värjäsin muistaakseni "orangella", ja osaksi näkyy sitä alkuperäistä luonnonvalkeaa sävyä. Eipä noihin sukkiin mitään kovin yllättäviä kuvioita syntynyt, mutta ihan kivannäköiset ovat. Ja heti pääsivät käyttöön.

Ja mikähän se tämä sitten?

Köh, sellainen kokeilu. Näin H&M:n kuvastossa kivan lasten baskerin, jossa oli tuollaisia aaltoraitoja, ja mulla niin inspasi kokeilla tehdä itse vastaavaa. No ei se ihan ensimmäisellä yrittämällä onnistunut. Linnealle yritin tehdä, mutta tuo mahtuu hätinä Aavalle. Ja resori on ihan tökerö, kun se on niin löysä suhteessa muuhun osaan. Opin tässä sen, että aaltokuvioneule vetää niin paljon kasaan, että silmukoita täytyy olla reilusti enemmän kuin resorissa.

En myöskään tykännyt noista rei'istä, joita käytin lisäyksinä tuossa. Tuo on päähän vedettynä niin reikäinen, että se on ihan hellehatuksi sopiva, ja se ei suinkaan ollut tarkoitus. Niinpä kehittelin tiiviimmän aaltomallin, joka nyt on puikoilla, ja silmukoitakin on enemmän. Toivossa on siis hyvä elää ja tikutella.

En ole muuten mitenkään pullahiiri, mutta nämä uppoavat meikäläiseenkin. Leivottiin Linnean (ja vähän Aavankin) kanssa toissapäivänä.

Ohje seuraa. Taikina on normaalin kokoinen, eikä rahkatäytettä riitä kuin max puoleen taikinasta. Lopusta voi tehdä muita pullia tai sitten tekee kaksinkertaisen määrän rahkatäytettä.

5 dl kauramaitoa

2 pss kuivahiivaa

1 muna

2 dl täyssokeria ("intiaanisokeria")

1,5 tl ruususuolaa

1 rkl kardemummaa (olisin laittanut 2 mutta ei ollut ja tuokin riitti ihan hyvin)

2 dl täysjyväspelttijauhoja

1 l hiivaleipäjauhoja

200 g (suolatonta) voita

epämääräinen määrä vehnäjauhoja loppuvaivaukseen ja leivontaan

Täyte:

1 tlk maitorahkaa

0,5 dl täyssokeria

(0,5 dl kermaa, mulla ei ollut joten en laittanut tällä kertaa)

1 muna

1 tl raastettua sitruunankuorta

1 rkl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeria

0,5 dl rusinoita

Eipä tuossa ihmeitä muuten. Täytteen ainekset sekaisin vaan. Taikinasta ensin pikkupullia, joihin sitten kohotuksen jälkeen juomalasin pohjalla painetaan kunnon kuoppa. Sitten reunojen voitelu munalla, täyte kuoppaan, paistetaan 225 asteessa noin 12 minuuttia.

Ja aina mulla tulee melkein kaikista vähän muotopuolia. X)

En ole pitkään aikaan ehtinyt päivittää blogia, kun on puuhaa riittänyt ilmankin. Useampia juttuja on ehtinyt valmistua. Jos niitä vähitellen sais raportoitua...

Viime viikolla oltiin taas tyttöjen kanssa mummolassa, ja sain vielä yhden tilaisuuden tälle kesälle päästä kutomaan mattoa. Kudoin valmiiksi sen aiemmin esittelemäni pätkämaton, ja sitten vielä inspiraation kourissa ex tempore kokonaan uuden maton kerralla valmiiksi, tällaisen:

(Vihreä raita maton päästä on tarkoitus purkaa pois. Harmi oikeastaan, se näyttää ihan hauskalta siinä...) Tuo on siis kolmella sukkulalla tehty, tässä lähikuva:

Sininen kude oli anoppilasta saatua vanhaa, paksua, ehkä vanhoista verhoista leikattua. Sitä oli useampi kerä ja päätin käyttää sen kaiken tähän mattoon ja tehdä niin pitkän kuin tulee. Tuli yllättävän pitkä, yli kaksi metriä. Valkoiset ja mustat kuteet siellä väleissä ovat sitten "mitä sattuu". Osa niistäkin kai sieltä anoppilasta peräisin, osa jotain omia leikkuita; olipa yksi kerä ihan uutta mustaa trikookudettakin.

Tuollainen tylsän tyylikäs perusmatto, sanoisin. Varmaan ihan mieleinen käytössä, kun ei hypi silmille. Voi olla että meidän makuuhuoneeseen sen sijoitan, jahka saan sen ulos. Äiti lupaili, että vielä tälle syksylle purettaisiin tukki - loimea on jäljellä enää yhden kynnysmaton verran. (Ja se kynnysmattokin olis ollut niin kiva tehdä, jos vain olis ollut aikaa. Mutta rajansa silläkin kuinka kauan mummolassa kehtaa asustaa.)

Tämä tapahtui jo vähän aikaa sitten mutta unohdin raportoida tänne. Pääsin katsomaan kuvia intialaisesta orpokodista, johon siis minäkin tein ja lahjoitin pieniä vaatteita.

http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/29p7c+minna-mercy-home-2-372008.html

Parissakin kuvassa näkyy tutun näköinen vihreäraitamekko pienellä, voihan liikutus! En osaa linkittää hienommin, enkä kehtaa erillisiä kuvia kopioida tänne suoraan. Sama se, jos ei niitä sieltä kukaan muu osaa nähdä - minä olen kuitenkin saanut palkintoni vaivannäöstä. :´)

Eilen oli aivan ihanan kesäinen päivä - varmaan parempi päivä kuin kertaakaan koko kesänä tähän asti. Syyskesän lämpimät ovat siitä mukavia, että sääskiä sun muita ei enää ole, ja muutenkaan se lämpö ei ole sellaista tukalaa sorttia, vaan pelkästään - no, lämmintä ja ihanaa. Kai siksi että mielessä on jo ajatus siitä, että tätä ei kestä loputtomiin - ehkä vain tämän päivän enää. Kaikki mikä meinaa juuri loppua tuntuu aina niin suloiselta...

Sain sitten iltasella ulkona istuessa rykäistyä valmiiksi toisen koekappaleen siitä poikittainneulotusta hanskattimesta.

Siis tuo punainen. Enemmän silmukoita, vähemmän kerroksia kuin ruskeassa. Nyt tuli jo malliltaan käteeni aika hyvä hanska, mutta tämäkin on kuitenkin samalla tavalla turrake kuin ensimmäinenkin yritys. Tulin siihen tulokseen, että - ylläripylläri - lanka on liian paksua. Samat määrät silmukoita ja kerroksia kuin punaisessa mutta ohuemmat puikot ja ohuempi lanka sais olla. Saa nähdä vieläkö jaksan yrittää niillä eväin...

***

Viime yönä rykäisin puolestaan kasaan vauvalahjaa miehen puolen sukuun syntyneelle pienokaiselle. Aiemmin olin jo tehnyt tämän taskuvaipan:

Tuo on Ottobren nettikaavalla (62-74 cm) tehty, ja siivekkeistä tuli huolestuttavan lyhyet. :( Käytin tuota kaavaa, koska Aavalla oli aikoinaan sillä tehty sisävaippa, joka oli malliltaan erinomainen. Tajusin vasta jälkeenpäin, että siinä vaipassahan ne siivekkeet taisivat joustavien materiaalien ansiosta vähän venähtää, mikä antoi lisää ympärysmittaa. Jos olisin ajoissa tajunnut/muistanut tuon, olisin voinut vähän pelastaa tilannetta ompelemalla koukkutarrat siivekkeiden jatkoksi enkä tavalliseen tapaani niiden alle. En kuitenkaan uskaltanut lähteä jo-ommeltuja tarroja ratkomaan irti, ja jo-tikattua reunaa ratkomaan auki sen tarranauhan ymppäämistä varten. Ei olisi tullut lahjakelpoisen näköistä jälkeä varmaan.

Muuten tuon vaipan ompelu sujui niin mallikkaasti etten tajua ollenkaan. Miten muka musta on joskus ollut niin vaikeaa ommella PULia? Tuon norsu-PULin täytyy olla jotenkin vähemmän nihkeätä kuin tavallisen, josta aiemmin olen taskuja tehnyt tuolla tapaa, pelkän fleecen kanssa.

Nyt, jos tätä lukee joku jolla on pieni vauva (sanotaan nyt alle puolivuotias) niin olisi kiva kuulla kommenttina, kuinka paksuja masunympäryksiä vauvoilla voi olla. Ei jotenkin itse enää muista tai luota omaan muistiinsa tuossa asiassa. Vauva, jota on tarkoitus lahjoa, on syntynyt heinäkuussa, mutta olisi varmaan hyvä jos tuo tasku mahtuisi vähän isommaksikin asti. Korkeutta kun tuossa mielestäni riittää ihan M-kokoisen verran.

Taskuun tein siis viime yönä muotoillut imut:

Keltainen on kaksinkertaista froteeta, ja kuviollisessa on flanellia molemmin puolin ja väliin piilotettu kaksi kerrosta vanhasta puolipellavaisesta astiapyyhkeestä. Keltainen imu on vähän pienempi kuin toinen. Itse vaipan malli on sellainen peffasta leveämpi, niin tuntui että imujenkin on sitten hyvä olla sen muotoisia mielummin kuin suora pötkö. Ajattelin että näitä voi käyttää yhdessä tai erikseen, ja eipähän tarvi taitella mitään.

En kehtaa pelkillä vaippajutuilla lahjoa, jos vaikka ovatkin kovin kestovastaista porukkaa. Tein siis lisäksi puolipotkarit - niitähän aina tarvii.

Näiden koko on 70 cm ja kaava on lehdestä Suuri Käsityökerho 10/1982. :) Muuten oikein hyvä peruspotkarin kaava, mutta lisäsin siihen leveyttä sekä keskelle että sivuihin ja vielä takavyötäröllekin korkeutta siltä varalta että tosiaan käyttävät kestoja. Ylipäätään se malli oli alunperin tosi kapea, kun ohjeessa oli kankaaksi annettu jonkinlainen resorineulos.

Oli ihanaa vihdoin ommella jotain tuosta raitafroteesta, mitä tilasin aiemmin Myllymuksuilta. Ajattelin että koska kyseessä on aika nuoret vanhemmat ne joille se vauva, poikavauva, on syntynyt, niin osaavat varmaan arvostaa vähän värikkämpiäkin vaatteita. Eiköhän pojalle siunaannu lahjaksi ihan riittävästi myös niitä perinteisiä sinisiä kamppeita. ;)

Koska tuo taskuvaipan mahtuvuus huolestutti, niin ajattelin lisätä pakettiin vielä yhden aiemmin ompelemani sisävaipan lisäimuineen ja kuorineen. En sitten tiedä, olisiko tämä kaikki jo vähän liian kestotyrkyttävää:

Mielipiteitä? Jos kyseessä on ihmiset joita ei kovin usein edes tavata, niin onko hassua antaa tällainen läjä kampetta lahjaksi?

Mietin että voisin ehkä jos ehdin, niin tehdä kuitenkin vielä parannellun version taskuvaipasta, jolloin sitten laittaisin pakettiin vain sen imuineen sekä potkarit.

Sain eilen siivouspuuskan, ja siinä yhteydessä muistin, että munhan piti ommella olohuoneen uuden kapan pariksi myös tyynynpäälliset. No, kaksi päällistä syntyi aikasen näppärästi.

Noissa ei kyllä ole mitään ihmeellistä - ne ovat niinkuin nukkumatyynyjen päälliset eli päässä on aukko ja sellainen "tasku". Muitakin tyynyjä olis vielä, eli saa nähdä jos nekin saisi uutta päällepantavaa. Kangasta riittää, kun se oli siis iso sivuverho mistä nuo leikkasin.

Tänään valmistui sitten Linnealle vähän hienommat päälishousut, jollaisia olen kaipaillut ja suunnitellut jo kuukausia varmaan. En oikein ole osannut päättää, millaisella kaavalla sellaisia lähden tekemään. Suunnittelin ensin lappuhaalareita, koska sellaiset pysyvät niin kivasti ylhäällä pömppömahan päälläkin. Sitten kuitenkin päädyin tekemään kuminauhavyötärölliset pökät, koska niiden kanssa on helpompi käydä vessassa.

Kuva on luonnonvalossa otettu, koska salama vaalensi kangasta reilusti. Joku ryppykin tuonne toiseen lahkeeseen näköjään jäi... Kangas on babycordia, jonka ostin aikoinaan huuto.netistä Tuulenvireeltä. Kangas oli minusta ihan Linnean "näköinen", en voinut vastustaa.. Kaavan näihin otin Suuri Käsityölehden numerosta 11/99, mutta yksinkertaistin aika reilusti mallia. Kavensin myös lahkeita keskikohdiltaan hiukan, sillä alunperin ne olivat tosi leveät ja suorat. Leveät näistä tuli vieläkin:

Vyötärökuminauha jäi liian löysälle, joten joudun sen käyttämään vielä auki. Onneksi en tikannut vielä kuminauhan päältä, niinkuin ohjeessa käskettiin..

Veikkaanpa että tämä housunkaava kelpaa kattamaan vielä seuraavankin koon, kunhan vain lisään lahkeisiin pituutta. Sen verran väljät tosiaan ovat. Oli muuten aivan maailman ihaninta ommeltavaa tuo babycord! Onneksi se ei kovin moneen tarkoitukseen edes sovellu, muuten voisi tulla kiusaus tehdä lisää heräteostoksia tulevaisuudessa..

Tarina: Viime keväänä en löytänyt yhtään ehjiä sormikkaita - tai sormikkaita ylipäätään - silloin kun niille olis ollut tarvetta.

Idea: poikittain neulottavien sormikkaiden ohje Käsityövakka-kirjassa.

Eipä tuosta tekstistä saa tässä näköjään selvää. Mutta ohje oli aika ylimalkainen; mm. vaadittavaa neuletiheyttä ei mainittu missään. En uskaltanut suoraan sen mukaan tehdä, vaan lainasin pelkän idean ja aloin mittailla ja laskea omia sormiani ja laskutoimitusteni pohjalta väkertää hanskaa Nalle-langasta. Ensimmäinen puolisko valmistui hitaasti siinä mittaillessa, mutta toisen puolen tikutin ihan vimmassa valmiiksi.

Ihan kuin joku Venäjän kaksipäinen kotka tai joku. Mutta hanska siitä tuli. Jonkinlainen.

Liian väljä ja turpea, ja ranteesta lyhyt. Olisinkin ollut aika guru jos tästä olisi heti tullut täydellinen...

Se alkoi samalla kun elokuukin. Tuli olo että voi kun haluttaa taas kutoa! Siis neuloa, mutta kutomiseksihan sitä meillä sanotaan, sekavaa kyllä. Mulla on toki pitkin kesää ollut menossa mukana erinäisiä autoneuleita, mutta niitä olen tehnyt jokseenkin kiihkottomasti ja järkevin aatoksin. Mutta nyt tuli taas sellainen, että pitäis saada aloittaa sitä ja tätä, pitäis saada koolata, pitäis saada kokeilla eri värejä ja mallineuleita. Ja tietysti pitäis saada paljon valmista! Taidan tykätä siitä järkevästä olotilasta enemmän...

En tykkää liputtaa keskeneräisistä töistäni, joten vaikka nyt vähän haluttaiskin mainostaa, niin ei sitten. Toivottavasti saan joskus jotain valmista kuvattavaksi ja raportoitavaksi.

Tämmöinen on pitänyt jo pitemmän aikaa tehdä, mutta nyt viime päivinä on tapahtunut. Kuopukselle kylpytakin tapainen, joka on helppo pukea märän lapsen päälle, johon ei kompastu ja joka pysyy menossa mukana sen aikaa kun tarvitaan.

Vanhan tahraisen pyyhkeen ja osan kummallisesta kuminauha-tarrakiinnityspyyhkeestä uhrasin tähän projektiin. Kaavana ei ollut muuta kuin Aavasta suoraan otetut mitat, joiden mukaan leikkelin ensin takakappaleen ja sen avulla edelleen etukappaleet.

Reunakanttausten materiaalia pähkäilin aikani ja päädyin lopulta - syystä jota voimme vain arvailla - kaameaan ampiaisen väriseen pallokuvioiseen puuvillakankaaseen, joka oli edellisessä elämässään mitä hemaisevin miesten kauluspaita (LOL). Hieman harmittaa nyt etten sittenkin valinnut jotakin muuta kangasta... olkoonkin että tämä viivähtää aina viisi minuuttia kerrallaan tytön päällä... silti...

Takin, nutun, mikätuonyton, takakappale on keltainen, mikä näkyykin kaula-aukosta hieman. Toisessa sivussa on oikein kantattu reikä solmimisnauhan pujottamista varten, niin että on sitten helppo osua siihen. Nauhat solmitaan taakse. Yritin saada siitäkin puolesta kuvaa, mutta ainoaksi kelvolliseksi action-kuvaksi jäi tämä etupuolelta napattu otos.

Kantteja lukuunottamatta olen tähän tyytyväinen, ja voisin vaikka tehdä samalla periaatteella toisen sitten kun tämä alkaa käydä pieneksi.

Olipa mukava päivä kun pääsin pitkästä aikaa Toppilaan tonkimaan. Siis kierrätyskeskukseen. Enkä vain penkomaan, vaan vein sinne myös kassillisen tarpeettomia vaatteita - ottavat taas vastaan nimittäin. :) Kassillinen sieltä kyllä sitten tuli takaisinpäinkin... XD Koko huvista pulitin peräti 60 senttiä hintaa.

Ja tällaisia "kankaita" löysin:

Siinä on neuloksia ja kudottuja kankaita, pienempää ja isompaa rättiä. Ehkä suurin aarre on tuo vasemman alakulman mustapohjainen trikoo, yksinkertaisen T-paitamekon muodossa. Todella siistiä ja ihanalaatuista, ja erittäin hyödynnettävässä muodossa vielä. Pitääköhän siitäkin joku paita väsätä...

Vasemman yläkulman pandaflanelli on sellainen jolle on selvät sävelet tiedossa: vaippa siitä pitää tehdä. Kenelle, ei ole ihan tiedossa vielä. :D Mutta vaipaksi se haluaa, eiköhän käyttäjä jostain löydy.

Vaaleansininen on ihan sellainen perushyvä trikoo, josta ajattelin esikoiselle jonkinlaiset caprit tmv pyöräyttää. Sekin on vielä tällähetkellä (aikuisen kokoinen) mekko, joten siitä pitäisi saada leikattua pikkutytön lahkeita...

Kiiltävä violetti juttu on 140-senttinen pyjamapaita, johon Linnea ihastui yltäpäältä. Mietin ensin, mitä muuta kuin yövaatetta siitä voisin tehdä, koska itse en suostuisi nukkumaan synteettiseen satiiniin kääriytyneenä. Linneaa ei tuntunut kuitenkaan haittaavan - tuossa se illalla talsi onnellisena liian iso paita päällä. Ilmeisesti mun täytyy kaivaa jostain pienemmän pyjamapaidan kaava ja muokata tuota vaan kapeammaksi ja lyhythihaisemmaksi, että tyttö saa paitansa käyttöön. Nyt kun muistelen, niin eipä muakaan tainnut lapsuudessa ja nuoruudessa keinokuidut häiritä niin kuin nyt.

Lapset nukkuu, pimeys vain tihenee. Eikun hommiin.